Maskussa päättynyt EU:n maaseuturahoitusta Varsinais-Suomen Leader ryhmältä vuodelle 2025 saanut vieraslajihanke on tuonut runsaasti uutta tietoa sekä Rivieran vesialueiden tilasta että tehokkaimmista torjuntakeinoista. Työn tulokset osoittavat, että täydellinen hävittäminen ei nykykeinoin ole mahdollista, mutta määrätietoisen työn avulla leviämistä voidaan torjua merkittävästi.
Hankkeessa kartoitettiin erityisesti kanadanvesiruttoa ja kiehkuravesiruttoa. Tutkimusten perusteella pohjamattojen käyttö on tehokkain torjuntamenetelmä, sillä pelkkä repiminen ei poista kaikkia juuria syvältä hiekan alta ja lisäksi näkyvyys haittaa täydellistä poistamista. Hankkeen myötä tehtiin uusi löydös kanadanvesirutosta Isonkiven uimarannalta, jonne laji on mitä todennäköisimmin saapunut vasta viime vuosina. Rivieran rannalta puolestaan löytyi kiehkuravesiruttoa.
Kolmivaiheinen hävittämismenetelmä toimii hyvin
Rannoille, joista vieraslajeja on löytynyt, asennetaan opastekyltit keväällä 2026. Isonkivenrannalla keltalammikkia on onnistuttu poistamaan repimällä, mikä on osoittautunut selvästi niittoa tehokkaammaksi. Kolmivaiheinen menetelmä – perusteellinen repiminen, paikkaukset ja lopputarkistus – on hävittänyt kasvuston tehokkaasti. Sillan eteläpuolen esiintymät voidaan poistaa vähitellen, mutta pohjoispuoli on syvempi ja vaikeakulkuisempi.
Pohjamatot ovat osoittautuneet tehokkaiksi uposkasvivieraslajien torjunnassa, mutta niiden käyttö vaatii tarkkaa suunnittelua, sillä ne vaikuttavat koko pohjaekosysteemiin ja voivat heikentää hapetusta sekä vahingoittaa kutu- ja simpukka-alueita. Peittäminen tulee tehdä vain pienille alueille, oikeaan aikaan ja ympäristölle turvallisilla materiaaleilla. Rivieran rannalla kiehkuravesiruton leviämisriski on edelleen suuri, kapean kannaksen vuoksi.
Lisätutkimus yhä tarpeen
Vesiruttojen täydellinen hävittäminen ei ole tällä hetkellä realistista, joten torjunta tulee keskittymään leviämisen estämiseen. Tarvitaan lisää tutkimusta leviämismekanismeista, kotoperäisten lajien kilpailukyvystä ja vesiruton vaikutuksista vedenlaatuun. Yliopistojen osallistuminen on tärkeää menetelmien ekologisten vaikutusten arvioimiseksi.
Strategia keskittyy jatkossa uposkasvivieraslajien leviämisen estämiseen kolmen toimenpiteen avulla: esiintymien kartoitus, käyttäjien informointi ja virkistysalueiden pitäminen mahdollisimman puhtaina. Hankkeessa onnistuttiin erityisesti kartoituksessa ja viestinnässä, ja lisäksi saatiin tärkeää tietoa siitä, mihin kasvilajeihin nykyiset poistomenetelmät tehoavat. Torjuntaa jatketaan tulevina vuosina määrätietoisesti uusien tutkimustulosten pohjalta ja aiempien toimien vaikuttavuutta tullaan seuraamaan.
